Kesä vei..

.. mennessään, enkä ole Konstin kuulumisia päivittänyt pitkään aikaan. Loma alkoi tänään, joten ehkäpä aikaa myös tänne on hieman enemmän lähipäivinä. Kesä on sujunut mainiosti Torkkelinmäellä ja pikku reissuilla. Konsti on oppinut automatkoihin, raaputtamaan pissapaikoille rehvakkaasti hajumerkkejä, kaivamaan kuoppia, olemaan vetämättä hihnassa (toisinaan se meinaa kyllä unohtua) ja ihan vähän tykkäämään vedestä. Tosin viime viikonloppuna vesileikit sai taas takapakkia, kun pikkukoira paineli pitkin laituria ja erehtyi katsomaan taakseen samalla kun tassut vei eteenpäin.. tai sivulle.

Harvahammas vol. 2

Koon maitohampaat ovat vaihtuneet, mutta ylläripylläri alaosastolta on jäänyt molemmilta puolin ja samasta kohtaa pois yksi poskihammas. Onkohan tää tavallista pihiksillä, kuulin toisesta pihakoirasta, jolta myös puuttuu muutama hammas? Syömiseen hampaiden puuttuminen ei vaikuta mitenkään ja ikenet näyttävät olevan ihan kunnossa, vaikka Konsti antaumuksella erilaisia puruluita nakertaa. Pitää varmaan soittaa vielä eläinlääkäriin ja kysellä lisää asiasta. Alla olevasta kuvasta näkee hyvin, mistä hammas puuttuu.

Tyhjä kolo poskihampaan kohdalla

Summer in the City

Huh hellettä, sanoisi Konsti, jos osaisi. Eilisen päiväkävelyn jälkeen Konsti heittäytyi selälleen, tassu viileää seinää vasten ja nukkui samassa asennossa melkein tunnin. Huolestuneena aloin jo googlata lämpöhalvauksesta ja erilaisista keinoista virkistää koiraa helteellä. Aika moni suosii erilaisia jäädytettyjä namijuttuja, päätin kokeilla itsekin. Lisäksi käytössä oli viileää pyyhettä alla ja päällä ja yksinkertaisesti lenkitysten välttäminen keskipäivällä. Me lähdetäänkin tästä ulos nyt kun vielä voi!

Mikä koira toi on?

Kadulla ja koirapuistoissa kysellään usein mitä rotua Konsti on. Tässä muutamia parhaita:

- ranskalais-ruotsalainen kilpakoira
- tanskalais-mustalainen pihakoira
- tanskalainen kilpakoira
- pihikoira
- tanskalais-ruotsalainen sisäpoika
- tanskalais-ruotsalainen pikakoira

Opettelen argumentoimaan paremmin ja kuuluvammalla äänellä. Pinkit valjaat puolestaan ovat aiheuttaneet hämminkiä sukupuolesta, itse katsoisin sukupuolta selvittääkseni ennemmin johonkin muualle kuin valjaisiin.

Konstin lapsenvahdit

Kävin työmatkalla Tukholmassa ja Konstilla oli sillä aikaa muutama lapsenvahti. Kaikki oli sujunut hyvin - itse asiassa luulen, että hoitajat olivat pitäneet koirulle enemmän seuraa ja tarjonneet huvituksia kuin mitä normaalisti arkisin itse työpäivän jälkeen jaksan. Sain mm. viestejä, joissa kerrottiin piiiiiitkistä lenkeistä Töölönlahdella, päiväunista sohvalla, erinäisistä koirapuistovierailuista ja kaikista herkuista ja namipiiloista.

Hetkellisesti meinasin ahdistua, kun istuin Arlandassa ja koneen lähtö viivästyi teknisen vian vuoksi pari tuntia. Onneksi ystävä kiiruhti Konstin luokse ja kotiin reissussa rähjääntynyttä mamia oli vastassa tyytyväinen pikkukoira ja kupillinen teetä.  Reissuilijaa kaikki viestit ja kuvat ilahduttivat kovasti, en hetkeäkään huolehtinut Konstin puolesta. (Pakko kuitenkin tunnustaa: olin poissa vajaan kaksi vuorokautta ja minulla oli ikävä Konstia. Tähän on tultu.)

On käyty paikoissa

Konstin kanssa vappuna Helsingin kattojen yllä

Konstista kuoriutuu pikkuhiljaa huipputyyppi, jonka kanssa voi jo mennä vaikka minne. Pitää vain muistaa ottaa mukaan tarpeeksi natusteltavaa, joiden kanssa haukku viihtyy.





Jossain vaiheessa erilaisiin paikkoihin lähteminen Koon kanssa oli yhtä tuskaa, kun uusien paikkojen jännitys purkautui kaikenlaisina kepposina. Nyt kuitenkin luottamusta ja varmuutta on saatu lisää molemmille osapuolille ja Konsti tottuu pikkuhiljaa vaihtuviin maisemiin. Taustalla on myös toive, että pikkuhaukku oppisi kaupungin tavoille ja että voisin kulkea sen kanssa puistojen lisäksi vähän muissakin paikoissa. Ohjeeksi olenkin saanut kokeneemmilta koiraihmisiltä roudata Konstia mukana niin paljon kuin mahdollista.

Konsti Kulmahuoneella

Junassa

Olemme esimerkiksi käyneet tutustumassa erilaisiin työpaikkoihin, jotta Konsti oppii, mistä nakkiraha lompakkoon tiensä löytää. Viime viikolla käytiin pitkästä aikaa lähijunamatkailemassa Myyrmäessä toimistolla. Tällä kertaa vierailu oli aikaisempia työvisiittejä rennompi, kun koko toimisto pakkasi kamojaan. Konsti tietysti auttoi parhaansa mukaan - lattialle ei varmasti jäänyt yhtään epämääräistä pullantmsmurua. Junassa ja bussissa matkustaminen sujuu aika hyvin, mutta toisaalta matkat ovat olleet lyhyitä, maksimissaan 20 minuuttia kerrallaan.

Muuttoapulaisena töissä

Työn vastapainoksi kuuluu Konstinkin mielestä huvi ja joskus on kivaa lähteä pois kotikolosta. Kalliossa on jo monta kahvilaa ja baaria, joihin koira on tervetullut. Esimerkiksi Kolmannen linjan Sandrossa toivotettiin koira erittäin tervetulleeksi, kunhan koiruudet muistetaan jättää ulkopuolelle.. Itse tykkään paljon tästä uudesta meiningistä, vaikka tiedän sen jakavan mielipiteitä. Meillä meni visiitti tosi hyvin, olin varannut lampaankorvan, peuransydäntä (kuivattuina siis, jos tässä vaiheessa joku jo yökkii), purutikun ja pehmonallen. Tämä varustelutaso opittiin kantapään kautta, kun ensimmäisellä vierailulla purutikku tipahti patterin väliin heti alkuunsa...

Sandrossa lampaankorvan kanssa

Ensimmäinen metsäretki (ja pulahdus)

Konsti on viimeaikoina tavannut paljon uusia koiria koirapuistoissa, mutta parasta on ollut kahden uuden rouvaskoiran tapaaminen. Tänään ahtauduttiin koko kööri autoon ja ajeltiin Nuuksioon metsäretkelle. Kyseessä oli Konstin ensimmäinen metsäretki ja olipa aika mahtavaa katsoa, miten innoissaan pikku-koo kirmaili metsässä. Todistettavasti Konsti osaa myös uida, tyyppi nimittäin pulahti  ahneuksissaan, kun vedessä killunut nami kävi liian houkuttelevaksi. Onneksi aurinko lämmitti ja saatiin Konsti nopeasti kuivattua. Paluumatkalla takapenkillä oli hiljaista, kun kaikki kolme koirulaista veteli hirsiä kaupunkiin asti. Onni on ystävä, jonka autoa saa lainata.

Konsti lammen rannalla perhosjahdissa