Kasvaa ja kehittyy

Konsti ollut minulla nyt kuukauden ja hurjasti se on kasvanut. Pentupanta alkaa kiristää, en enää pidä sitä sisällä ollenkaan. Tänään laitoin valjaat kokeeksi, kun mentiin aamulla ulos ja taitaa olla aika siirtyä niiden käyttöön. Mukavampaa muutenkin, kun paine ei kohdistu kaulaan jos ja kun tulee kiire juosta hirmu vauhtia jonkun hajun, kepin, roskan, oksan tms. perään. Konsti osoittaa jonkin verran kritiikkiä valjaisiin, hihna nimittäin tulee nyt tosi oudosti kaukaa niskan takaa ja näköjään häiritsee pikku-ukon puuhasteluja. Koska hihna näköpiirissä = pakko purra.

Jalkojen pituuden kasvun tajusin ensimmäisen kerran, kun puin talvipalttoota päälle ja huomasin, ettei helmoja tarvitse enää taitella kierroksille. Ulkona voidaan kävellä eteenpäin, käydään lähipuistoissa ja toisinaan jäällä. Ruuan kanssa on mennyt hyvin, nauta vaikuttaa aiheuttavan mahavaivoja, mutta kaikki muu maistuu ja maha toimii. Selvisin säikähdyksellä myös kokonaisen kanankaulan nielemisestä..

Henkistäkin kehitystä on tapahtunut, Konsti pystyy olemaan muutaman tunnin yksin kotona, kokonaista työpäivää en vielä ole kokeillut. Luulen, että se saattaa olla liikaa, onneksi mulla on työ, jossa pystyn jonkinverran järjestelemään aikatauluja. Lisäksi muutama temppu onnistuu ja on mahtavaa huomata, miten nopeasti pentu oppii asioita. Tosin myös niitä huonoja.. Ärsyttävin tapa Konstilla on varpaiden ja nilkkojen pureminen leikkimismielessä. On aika vaikeaa olla huomioimatta huonoa käytöstä, jos jalkapöytään pureutuu naskalirivi. Muutenkin söpö koiranpentu on toisinaan aikamoinen riiviö, oraalivaihe on pahasti päällä ja naskalit iskeytyy kaikkeen mihin vain ylettyy. Auts.

Luomu Cremlin

Miskan kanssa jäällä

Iso ja pieni 

Pakkasta on riittänyt monta viikkoa, parasta kylmässä taitaa olla meren jäätyminen. Jäällä voi pitää Konstia irti huoletta ja harjoitella luoksetuloja. Jos vastaan tulee muita koiria tai pyöräilijä (kyllä vain, talvipyöräilyä sanan varsinaisessa merkityksessä), voidaan helposti vaihtaa suuntaa. 

Ollaan muutaman kerran treffattu Miska-koiraa Tokoinrannan jäällä, Miska kuulemma jo tunnistaa Konsti-nimen. Konsti ei ihan vielä ole tajunnut samaa, mutta häntä kyllä pyörii ympyrää, kun Miska tulee. Kohtaamisten käsikirjoitus noudattaa samaa kaavaa, Konsti pomppii Miskan ympärillä ja Miska nostaa kuonoa korkeammalle. Viime kerralla Konsti taisi oppia myös sen, että on parempi olla kauempana, kun ison koiran jalka nousee.. 

Kivaa, että Konstilla on koirakontakti, huomenna mennää tapaamaan Lauttasaareen Sagaa, Konstin emoa. Kiinnostavaa nähdä, miten Konsti reagoi, tunnistaakohan se Sagan?

Konsti ulkoilee

Konstin kanssa voi jo käydä pikku kävelyillä, pentu kulkee reippaasti häntä pystyssä ja nenä maassa.  Ollaan ulkoiltu säiden mukaan lähipuistikoissa. Ihan suoraan kodin edessä on sopivankokoinen puistikko, jossa ei tammikuussa istu ketään piknikillä (dokailemassa sipsipussin kanssa). Olen kaivannut lenkkeilyä, ihan vielä ei olla niin pitkällä, mutta jo pelkkä ulkoilu koiran kanssa on tuntunut luksukselta.

Konstin ajatukset lienevät aika yksinkertaisia, jotenkin näin ne varmasti menevät: keppi, oksa, ruusunmarjapuska, roskat, kivet: suuhun! Toiset koirat, ihmiset, pissamerkit, linnut: oho, mieletöntä, vautsivau! Lastenvaunut, pitkät miehet, uusi katu, tuulenpuuska, autot: huihuihui. Porkkana lumiukon nenässä, pahvilaatikko maassa, ärsyttävä hihna, hihnan päässä hidastelija: haukun!

Jaha, kotiin, tästä juoksen täysillä - oho, oma heijastus lasissa, pakoon!

Torkkelinmäen pikkukunkku

Yksinoloa

Konstin oma yksiö

Voihan huono omatunto ja kalvava syyllisyys. Konsti oli maanantaina ensimmäisen kerran yksin pidemmän ajan (neljä tuntia suunnilleen), kun jouduin palaamaan töihin hauvalomalta. Tajusin jo lähtiessä, että kuvio ei mennyt niinkuin Kaimiolla: kotiin ei jäänyt erityisen rentoutunut koira ja ovesta ei poistunut rentoutunut omistaja. Oma syy, olisi pitänyt herätä ainakin tuntia aikaisemmin. Tämä taisi vaikuttaa siihen, että puolenpäivän aikaan etäilemään palatessani vastassa oli erittäin huolestunut ja hätääntynyt pikkukoira. Tiistaina roudasin Konstin töihin ja eilen ihana Malin tuli Konstin seuraksi päivän ajaksi. Tänään oli taas pakko jättää koira kotiin, sillä töissä oli edessä työhaastatteluja, eikä sinne oikein voi ottaa koiranpentua. (Vaikka toki voisi testata hakijan paineensietokykyä ja keskittymistä, jos haastattelun aikana lahkeessa roikkuu leikkiin valmis riiviö..)

Yksinolo meni tänään huomattavasti maanantaita paremmin, ainakin Konstin olemuksen perusteella ja myös herkkupiilot (esim. kalkkunaa kananmunakennossa) oli tuhottu poissaollessani. Luulen, että yksinolon paremman sujumisen takana oli yksinkertaisesti se, ettei minulla ollut kiire aamulla. Tein töitä etänä aamupäivän, ehdin puuhastella Konstin kanssa sopivasti ja käydä ulkonakin kaksi kertaa. Vähän ennen lähtöä koira oli jo valmista kauraa päiväunille. En kuitenkaan antanut Konstin nukahtaa ennen lähtöäni, ettei se herää yksinoloon. Ja niin, jätin myös klassisen musiikin nettiradion päälle. Ehkä se oikeasti auttaa? Viikonloppuna tiedossa on yksinoloharjoittelua, myös Konstin kasvattaja oli kirjoittanut aiheesta omaan blogiinsa: http://nybygards.blogspot.fi/

Nyt kun vielä itse tottuisi tähän koiranomistajan jatkuvaan syyllisyyden tunteeseen..

Setämies Miska

Konstilla on ollut vaiheikas päivä, huippuna Miska-koiran tapaaminen ensimmäistä kertaa. Ylipäänsä ensimmäinen tapaaminen toisen koiran kanssa kasvattajalta lähdön jälkeen. Harmillisesti kohtaamisesta ei ole kuvia, mutta tapaaminen sujui mukavasti. Konsti mielisteli minkä ehti, Miska oli tosi rauhallinen ja ystävällinen, varsinainen setämies. Pentu kiinnosti noin kolme minuuttia, jonka jälkeen muhun luotiin katseita "et oo tosissas ja kai noi namit on kuitenkin mulle?"

Konstikin käyttäytyi ihan kohtuullisen hienosti. Käytiin ensin Rytmissä kahvilla, jonne Konsti kymmenen minuutin jälkeen nukahti. Miska haisteli ja tuijotti Konstia, joka veteli hirsiä kaikessa rauhassa melkein koko kahvittelun ajan, voin siis toistekin paeta yksiön seiniä ihmisten ilmoille. Käytiin ratikalla vielä Senaatintorilla katsomassa Lux Helsinkiä. Pimeä tori äänimaisemineen oli pikkuisen pelottava molemmille koirille, joten ei kovin kauaa siellä viihdytty. Paluumatkalla Miska oli jo selkeästi kyllästynyt Konstiin, joka puolestaan olisi pikkuhiljaa lämmennyt ison koiran leikkikaveriksi. Ehkä joskus toiste (viiden vuoden päästä), sanoi Miska ja lähti kohti omaa ruokakuppiaan.

Tätä kaikkea tänään ensimmäistä kertaa:

• Yksin kotona työpäivän aikana (3,5 h): ei mennyt kovin putkeen, vastassa etäilemään tulijaa oli todella huolestunut koira. 
• Talvitakki päällä ulkona: tää meni yksinoloa paremmin, vaikka takki on vielä turhan iso
• Miskan tapaaminen: parasta koko päivässä Konstin mielestä
• Baarikäyttäytyminen: superplus
• Naudanmahaa iltapalaksi: nam!

Nyt sängyllä makaa ketarat ojossa aika väsynyt pikkukoira. Iltahepulia odotellessa..

Pakastin täynnä lihaa ja sisäelimiä

Ostin Murren murkinasta tänään ruokaa ja takin, jälkimmäinen on kyllä ihan liian iso - toivotaan, että ruoka saa koiran pian kasvamaan takin mittoihin.

Sain paljon neuvoja myyjältä ja ostin kerralla pakastimen täyteen ruokaa. Kaksi pussia jauhettua kalkkunaa ilman luuta (1,5 kg/pussi), kaksi pötköä broilerin siipiä jauhettuna, kana-kasvisseosta kaksi pötköä, broilerin sisäelinseosta kaksi pötköä. Lisäksi iso pussi broilerin kauloja, pennuille tarjoitettua öljyseosta ja c-vitamiinilisää. Nyt on ruokaa, tosin sitä meneekin, koska pennulle pitäisi tarjota 10% sen painosta ruokaa päivässä. Konsti painaa nyt 2,1 kg, eli 200g / päivä on ruuantarve. Jäin ainoastaan miettimään, että tuleehan tuossa tarpeeksi rasvaa, ehkä se öljyseos takaa rasvansaannin.

Nyt varmaan pitäisi hankkia joku minikirves, jolla noita ruokia (etenkin broilerin kaulat) saa pilkottua pienempiin osiin.. Ja huomasin, että Murren murkinasta saa myös luomuporsaan lihaa ja luita. Ja poroa toki. Täytyy odottaa ja toivoa, että myöhemmin ne myös kelpaisivat Konstille.

Kyläreissuilla

Viikon kotoilun jälkeen tuntuu, että yksiön seinät olis jotenkin siirtyneet lähemmäksi. Mökkihöperyyttä purkaakseni kutsuin eilen itseni kylään Malinin luo. Jo kotikulmilla ensimmäinen vastaantulija pysähtyi tuituilemaan Konstin nähtyään. Kun kerroin, että tarpeet tulee ulos ja sisälläkin vain merkityille paikoille, oli tämä vastaantulija todella hämmästynyt ja kutsuikin Konstia koirien einsteiniksi. Sivukirjaston kohdalla jouduin seuraavan kerran pysähtymään, kun kaksi naista halusi leperrellä pennulle. Tunnen oloni jotenkin pikkuisen kiusaantuneeksi näissä tilanteissa. Mutta toisaalta onhan se hauskaakin, että ihmiset ottaa kontaktia ja on niin innoissaan koiranpennusta.

Malinin luona meni ihan hyvin, etenkin keittiön matto tuntui kiinnostavan. Vierailtiin sen verran, että uni tuli koiralle ja hetken torkkujen jälkeen lähdettiin takaisin kotiin. Nyt käveltiin puolet matkasta ja loppumatkan kannoin Konstia. Paluumatkalla törmättiin ensimmäiseen vastaantulijaan ja vaihdettiin vielä parit sanat. Ihan kivaa, että kulmilla asuu koiraihmisiä.

Tänään päätin, että on aika tutustua isoon maailmaan ja lähdettiin Outin ja Mikon luokse Käpylään. Ensin käytiin ärrällä lataamassa matkakorttia, sitten mentiin Kurviin odottamaan bussia. Kurvissa oli aika pelottavaa, kun busseja menee siitä jatkuvasti ohi, mutta huomio hämääntyi, kun näin tutun siinä kulmilla. Ja taas jostain takavasemmalta syöksyi nainen silittelemään sylissäni olevaan Konstia, onneksi bussi tuli samantien ja päästiin sisälle. Bussissa Konsti oli tosi rauhallisesti, vähän se tärisi jännityksestä kuitenkin. Outin ja Mikon luona meno yltyi aika reippaaksi ja taas matto kiinnosti muita asioita enemmän. Ärsyttävä tapa, toivottavasti ei muutu pahemmaksi. Jätin Konstin kyläilemään ja menin itse Murren murkinaan shoppailemaan koiralle ruokaa. Hoidossa olo sujui hyvin, oli löytynyt lopulta kenkähyllystä nukkumasta nenä haisevimmassa kesäkengässä. Tuntui varmaan ihanan tutulta hajulta.. Bussimatkalla takaisin Konsti tärisi paljon vähemmän ja nukkui puolet matkasta, eli kyllä se maailma tästä pienenee.

Opittua so far

Konsti vaikuttaa tosi reippaalta ja rohkealta koiralta. Sunnuntaina tuli täyteen kahdeksan viikkoa ja sen kunniaksi opetin Konstin istumaan. Olin aidosti hämmästynyt, miten nopeasti viesti meni perille. Ehkä kymmenen toistoa ja nyt koira istuu, kun käsken. Pyydän istumaan aina ennen ruokaa ja myös jos annan lelun. Tähän mennessä sujunut aika hyvin.

Valjaiden osalta harjoitellaan Kaimion oppien mukaisesti pujottamaan päätä sisään ja sekin sujuu jo aika hyvin. Aluksi pitää vähän pureskella valjaita, mutta nopeasti sekin unohtuu. Mulla taitaa olla ahne koira. :) Seuraavaksi vuorossa irti-komento, joka on varmasti tulevaisuudessa tosi tärkeä. Maasta menee suuhun kaikki mikä irti lähtee, lisäksi housunlahkeissa roikkuminen on vähän rasittavaa. Luoksetuloa ja yksinolemista harjoitellaan myös, sain eilen vihdoin paikoilleen välioven. Viikon päästä pitää mennä töihin ja siihen mennessä olisi hyvä oppia yksinolemista.

Aloitin muuten tänään barffauksen, Konstin silmät vuotaa ja haluan tietää, liittyykö se tuohon nappulaan. Lisäksi koiran henki haisee ihan kauhealle, jospa sekin parantuisi ruokavaliota vaihtaessa. Aloitin jauhetulla kalkkunalla, jossa on mukana luuta. Seurataan, miten maha kestää. Konsti on myös oppinut yhteyden jääkaapin ja ruokakupin välillä. Fiksu tyyppi.

Ulkomaailman haasteet

Tässä viime päivinä olen tajunnut, miksi ihmiset usein ottavat koiran kesää vasten. Hain Konstin torstaina ja tähän mennessä pisin ulkoilu tehtiin juuri äsken - kierrettiin kortteli. Ulkona tuulee, sataa vettä ja kadut on sekä liukkaita että täynnä pikkukoiran kokoisia vesikuoppia. Olin ajatellut mennä uuden vuoden kunniaksi ratikka-ajelulle, mutta 50 metrin tepastelun jälkeen totesin, että ei vielä tänään. Hankalaa on sekin, ettei Konstilla ole mitään takkia suojaksi säätä vastaan, yritin eilen etsiä keskustasta kolmesta kaupasta tuloksetta. Stokkan lemmikkiosasto oli siirretty Argoshallin viereen ja vaikutti entistä isommalta. Harmi vain, että puolet vaatteista oli tehty lähinnä koiran koristelutarkoituksiin ja hintaa jollain pikku neuleella oli reilut 50 euroa.

Mutta positiivista ulkoiluun liittyen on se, että Konstaapeli ottaa jo reippaita askelia mun edellä, jos mennään tuttua polkua. Ja hihnan pureskelu unohtuu ulkona, kun on niin paljon kaikkea muuta. Sisällä lempileikki on mm. maahanlasketun hihnan juoksuttaminen vauhdilla pesään eli sängylle. Sieltä lenkille pyytelijää tuijottaa napittava silmäpari tyytyväisenä saaliiseensa.