Konstin kanssa voi jo käydä pikku kävelyillä, pentu kulkee reippaasti häntä pystyssä ja nenä maassa. Ollaan ulkoiltu säiden mukaan lähipuistikoissa. Ihan suoraan kodin edessä on sopivankokoinen puistikko, jossa ei tammikuussa istu ketään piknikillä (dokailemassa sipsipussin kanssa). Olen kaivannut lenkkeilyä, ihan vielä ei olla niin pitkällä, mutta jo pelkkä ulkoilu koiran kanssa on tuntunut luksukselta.
Konstin ajatukset lienevät aika yksinkertaisia, jotenkin näin ne varmasti menevät: keppi, oksa, ruusunmarjapuska, roskat, kivet: suuhun! Toiset koirat, ihmiset, pissamerkit, linnut: oho, mieletöntä, vautsivau! Lastenvaunut, pitkät miehet, uusi katu, tuulenpuuska, autot: huihuihui. Porkkana lumiukon nenässä, pahvilaatikko maassa, ärsyttävä hihna, hihnan päässä hidastelija: haukun!
Jaha, kotiin, tästä juoksen täysillä - oho, oma heijastus lasissa, pakoon!
 |
| Torkkelinmäen pikkukunkku |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti