Miskan kanssa jäällä

Iso ja pieni 

Pakkasta on riittänyt monta viikkoa, parasta kylmässä taitaa olla meren jäätyminen. Jäällä voi pitää Konstia irti huoletta ja harjoitella luoksetuloja. Jos vastaan tulee muita koiria tai pyöräilijä (kyllä vain, talvipyöräilyä sanan varsinaisessa merkityksessä), voidaan helposti vaihtaa suuntaa. 

Ollaan muutaman kerran treffattu Miska-koiraa Tokoinrannan jäällä, Miska kuulemma jo tunnistaa Konsti-nimen. Konsti ei ihan vielä ole tajunnut samaa, mutta häntä kyllä pyörii ympyrää, kun Miska tulee. Kohtaamisten käsikirjoitus noudattaa samaa kaavaa, Konsti pomppii Miskan ympärillä ja Miska nostaa kuonoa korkeammalle. Viime kerralla Konsti taisi oppia myös sen, että on parempi olla kauempana, kun ison koiran jalka nousee.. 

Kivaa, että Konstilla on koirakontakti, huomenna mennää tapaamaan Lauttasaareen Sagaa, Konstin emoa. Kiinnostavaa nähdä, miten Konsti reagoi, tunnistaakohan se Sagan?