Yksinoloa

Konstin oma yksiö

Voihan huono omatunto ja kalvava syyllisyys. Konsti oli maanantaina ensimmäisen kerran yksin pidemmän ajan (neljä tuntia suunnilleen), kun jouduin palaamaan töihin hauvalomalta. Tajusin jo lähtiessä, että kuvio ei mennyt niinkuin Kaimiolla: kotiin ei jäänyt erityisen rentoutunut koira ja ovesta ei poistunut rentoutunut omistaja. Oma syy, olisi pitänyt herätä ainakin tuntia aikaisemmin. Tämä taisi vaikuttaa siihen, että puolenpäivän aikaan etäilemään palatessani vastassa oli erittäin huolestunut ja hätääntynyt pikkukoira. Tiistaina roudasin Konstin töihin ja eilen ihana Malin tuli Konstin seuraksi päivän ajaksi. Tänään oli taas pakko jättää koira kotiin, sillä töissä oli edessä työhaastatteluja, eikä sinne oikein voi ottaa koiranpentua. (Vaikka toki voisi testata hakijan paineensietokykyä ja keskittymistä, jos haastattelun aikana lahkeessa roikkuu leikkiin valmis riiviö..)

Yksinolo meni tänään huomattavasti maanantaita paremmin, ainakin Konstin olemuksen perusteella ja myös herkkupiilot (esim. kalkkunaa kananmunakennossa) oli tuhottu poissaollessani. Luulen, että yksinolon paremman sujumisen takana oli yksinkertaisesti se, ettei minulla ollut kiire aamulla. Tein töitä etänä aamupäivän, ehdin puuhastella Konstin kanssa sopivasti ja käydä ulkonakin kaksi kertaa. Vähän ennen lähtöä koira oli jo valmista kauraa päiväunille. En kuitenkaan antanut Konstin nukahtaa ennen lähtöäni, ettei se herää yksinoloon. Ja niin, jätin myös klassisen musiikin nettiradion päälle. Ehkä se oikeasti auttaa? Viikonloppuna tiedossa on yksinoloharjoittelua, myös Konstin kasvattaja oli kirjoittanut aiheesta omaan blogiinsa: http://nybygards.blogspot.fi/

Nyt kun vielä itse tottuisi tähän koiranomistajan jatkuvaan syyllisyyden tunteeseen..