Tässä viime päivinä olen tajunnut, miksi ihmiset usein ottavat koiran kesää vasten. Hain Konstin torstaina ja tähän mennessä pisin ulkoilu tehtiin juuri äsken - kierrettiin kortteli. Ulkona tuulee, sataa vettä ja kadut on sekä liukkaita että täynnä pikkukoiran kokoisia vesikuoppia. Olin ajatellut mennä uuden vuoden kunniaksi ratikka-ajelulle, mutta 50 metrin tepastelun jälkeen totesin, että ei vielä tänään. Hankalaa on sekin, ettei Konstilla ole mitään takkia suojaksi säätä vastaan, yritin eilen etsiä keskustasta kolmesta kaupasta tuloksetta. Stokkan lemmikkiosasto oli siirretty Argoshallin viereen ja vaikutti entistä isommalta. Harmi vain, että puolet vaatteista oli tehty lähinnä koiran koristelutarkoituksiin ja hintaa jollain pikku neuleella oli reilut 50 euroa.
Mutta positiivista ulkoiluun liittyen on se, että Konstaapeli ottaa jo reippaita askelia mun edellä, jos mennään tuttua polkua. Ja hihnan pureskelu unohtuu ulkona, kun on niin paljon kaikkea muuta. Sisällä lempileikki on mm. maahanlasketun hihnan juoksuttaminen vauhdilla pesään eli sängylle. Sieltä lenkille pyytelijää tuijottaa napittava silmäpari tyytyväisenä saaliiseensa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti