Kesä vei..

.. mennessään, enkä ole Konstin kuulumisia päivittänyt pitkään aikaan. Loma alkoi tänään, joten ehkäpä aikaa myös tänne on hieman enemmän lähipäivinä. Kesä on sujunut mainiosti Torkkelinmäellä ja pikku reissuilla. Konsti on oppinut automatkoihin, raaputtamaan pissapaikoille rehvakkaasti hajumerkkejä, kaivamaan kuoppia, olemaan vetämättä hihnassa (toisinaan se meinaa kyllä unohtua) ja ihan vähän tykkäämään vedestä. Tosin viime viikonloppuna vesileikit sai taas takapakkia, kun pikkukoira paineli pitkin laituria ja erehtyi katsomaan taakseen samalla kun tassut vei eteenpäin.. tai sivulle.

Harvahammas vol. 2

Koon maitohampaat ovat vaihtuneet, mutta ylläripylläri alaosastolta on jäänyt molemmilta puolin ja samasta kohtaa pois yksi poskihammas. Onkohan tää tavallista pihiksillä, kuulin toisesta pihakoirasta, jolta myös puuttuu muutama hammas? Syömiseen hampaiden puuttuminen ei vaikuta mitenkään ja ikenet näyttävät olevan ihan kunnossa, vaikka Konsti antaumuksella erilaisia puruluita nakertaa. Pitää varmaan soittaa vielä eläinlääkäriin ja kysellä lisää asiasta. Alla olevasta kuvasta näkee hyvin, mistä hammas puuttuu.

Tyhjä kolo poskihampaan kohdalla

Summer in the City

Huh hellettä, sanoisi Konsti, jos osaisi. Eilisen päiväkävelyn jälkeen Konsti heittäytyi selälleen, tassu viileää seinää vasten ja nukkui samassa asennossa melkein tunnin. Huolestuneena aloin jo googlata lämpöhalvauksesta ja erilaisista keinoista virkistää koiraa helteellä. Aika moni suosii erilaisia jäädytettyjä namijuttuja, päätin kokeilla itsekin. Lisäksi käytössä oli viileää pyyhettä alla ja päällä ja yksinkertaisesti lenkitysten välttäminen keskipäivällä. Me lähdetäänkin tästä ulos nyt kun vielä voi!

Mikä koira toi on?

Kadulla ja koirapuistoissa kysellään usein mitä rotua Konsti on. Tässä muutamia parhaita:

- ranskalais-ruotsalainen kilpakoira
- tanskalais-mustalainen pihakoira
- tanskalainen kilpakoira
- pihikoira
- tanskalais-ruotsalainen sisäpoika
- tanskalais-ruotsalainen pikakoira

Opettelen argumentoimaan paremmin ja kuuluvammalla äänellä. Pinkit valjaat puolestaan ovat aiheuttaneet hämminkiä sukupuolesta, itse katsoisin sukupuolta selvittääkseni ennemmin johonkin muualle kuin valjaisiin.

Konstin lapsenvahdit

Kävin työmatkalla Tukholmassa ja Konstilla oli sillä aikaa muutama lapsenvahti. Kaikki oli sujunut hyvin - itse asiassa luulen, että hoitajat olivat pitäneet koirulle enemmän seuraa ja tarjonneet huvituksia kuin mitä normaalisti arkisin itse työpäivän jälkeen jaksan. Sain mm. viestejä, joissa kerrottiin piiiiiitkistä lenkeistä Töölönlahdella, päiväunista sohvalla, erinäisistä koirapuistovierailuista ja kaikista herkuista ja namipiiloista.

Hetkellisesti meinasin ahdistua, kun istuin Arlandassa ja koneen lähtö viivästyi teknisen vian vuoksi pari tuntia. Onneksi ystävä kiiruhti Konstin luokse ja kotiin reissussa rähjääntynyttä mamia oli vastassa tyytyväinen pikkukoira ja kupillinen teetä.  Reissuilijaa kaikki viestit ja kuvat ilahduttivat kovasti, en hetkeäkään huolehtinut Konstin puolesta. (Pakko kuitenkin tunnustaa: olin poissa vajaan kaksi vuorokautta ja minulla oli ikävä Konstia. Tähän on tultu.)

On käyty paikoissa

Konstin kanssa vappuna Helsingin kattojen yllä

Konstista kuoriutuu pikkuhiljaa huipputyyppi, jonka kanssa voi jo mennä vaikka minne. Pitää vain muistaa ottaa mukaan tarpeeksi natusteltavaa, joiden kanssa haukku viihtyy.





Jossain vaiheessa erilaisiin paikkoihin lähteminen Koon kanssa oli yhtä tuskaa, kun uusien paikkojen jännitys purkautui kaikenlaisina kepposina. Nyt kuitenkin luottamusta ja varmuutta on saatu lisää molemmille osapuolille ja Konsti tottuu pikkuhiljaa vaihtuviin maisemiin. Taustalla on myös toive, että pikkuhaukku oppisi kaupungin tavoille ja että voisin kulkea sen kanssa puistojen lisäksi vähän muissakin paikoissa. Ohjeeksi olenkin saanut kokeneemmilta koiraihmisiltä roudata Konstia mukana niin paljon kuin mahdollista.

Konsti Kulmahuoneella

Junassa

Olemme esimerkiksi käyneet tutustumassa erilaisiin työpaikkoihin, jotta Konsti oppii, mistä nakkiraha lompakkoon tiensä löytää. Viime viikolla käytiin pitkästä aikaa lähijunamatkailemassa Myyrmäessä toimistolla. Tällä kertaa vierailu oli aikaisempia työvisiittejä rennompi, kun koko toimisto pakkasi kamojaan. Konsti tietysti auttoi parhaansa mukaan - lattialle ei varmasti jäänyt yhtään epämääräistä pullantmsmurua. Junassa ja bussissa matkustaminen sujuu aika hyvin, mutta toisaalta matkat ovat olleet lyhyitä, maksimissaan 20 minuuttia kerrallaan.

Muuttoapulaisena töissä

Työn vastapainoksi kuuluu Konstinkin mielestä huvi ja joskus on kivaa lähteä pois kotikolosta. Kalliossa on jo monta kahvilaa ja baaria, joihin koira on tervetullut. Esimerkiksi Kolmannen linjan Sandrossa toivotettiin koira erittäin tervetulleeksi, kunhan koiruudet muistetaan jättää ulkopuolelle.. Itse tykkään paljon tästä uudesta meiningistä, vaikka tiedän sen jakavan mielipiteitä. Meillä meni visiitti tosi hyvin, olin varannut lampaankorvan, peuransydäntä (kuivattuina siis, jos tässä vaiheessa joku jo yökkii), purutikun ja pehmonallen. Tämä varustelutaso opittiin kantapään kautta, kun ensimmäisellä vierailulla purutikku tipahti patterin väliin heti alkuunsa...

Sandrossa lampaankorvan kanssa

Ensimmäinen metsäretki (ja pulahdus)

Konsti on viimeaikoina tavannut paljon uusia koiria koirapuistoissa, mutta parasta on ollut kahden uuden rouvaskoiran tapaaminen. Tänään ahtauduttiin koko kööri autoon ja ajeltiin Nuuksioon metsäretkelle. Kyseessä oli Konstin ensimmäinen metsäretki ja olipa aika mahtavaa katsoa, miten innoissaan pikku-koo kirmaili metsässä. Todistettavasti Konsti osaa myös uida, tyyppi nimittäin pulahti  ahneuksissaan, kun vedessä killunut nami kävi liian houkuttelevaksi. Onneksi aurinko lämmitti ja saatiin Konsti nopeasti kuivattua. Paluumatkalla takapenkillä oli hiljaista, kun kaikki kolme koirulaista veteli hirsiä kaupunkiin asti. Onni on ystävä, jonka autoa saa lainata.

Konsti lammen rannalla perhosjahdissa

Harvahammas

Konstin hampaat vaihtuvat pikkuhiljaa, ylhäältä on vaihtunut jo koko kalusto edestä, alahampaissa kaksi etuhammasta ovat vielä vaihtumatta.

Lauantaiaamuna huomasin, että yläkulmureiden vierestä pukkaa uudet hampaat, eikä kumpikaan maitokulmuri edes heilunut. Päätin seurailla asiaa hetken, sunnuntai-iltaan mennessä toinen oli irronnut, kuten myös alakulmahammas. Toiveikkaana leikin Konstin kanssa vetoleikkejä, josko se viimeinenkin sieltä tipahtaisi omia aikojaan. Tiistaina uusi hammas alkoi olla jo lähellä maitohampaan puoliväliä ja varasin ajan eläinlääkäristä seuraavalle päivälle. Homma hoitui sutjakkaasti, Konsti oli operaation jälkeen illan vähän autopilotilla, mutta kuitenkin ihan kohtuutolkuissaan. Seuraavana aamuna heräsinkin pentuhepuliin klo 6.30. Nukuttu oli ilmeisen tarpeeksi..

Lumen alta paljastuu..

Talven lapsi Konsti Konstales on kohdannut tänään elämänsä ensimmäistä kertaa sammalta. Sitä piti maistaa, sylkeä pois ja maistaa uudelleen. Pikkuhiljaa kinokset vajoaa ja Konstilla riittää ihmeteltävää uusien hajujen (ja makujen) kanssa.

Kallion kingi

Käytiin työpäivän päätteeksi pitkällä kävelyllä ja Linnunlaulun koirapuistossa. Konsti on nyt pari kertaa päässyt leikkimään siellä oikein kunnolla, on mahtavaa katsoa, kun pikkutyyppi vetää sata lasissa ympäriinsä. Ja hyvä on sekin, että puistossa käy erilaisia koiria. Konstales on tutustunut ainakin bostonin terrieriin, beagleen, chihuun, mäyräkoiraan, cavalieriin ja pariin terrieriin, joista en ihan saanut selkoa. Pikkuhiljaa sosiaaliset taidot kehittyy ja leikkiminen on muutakin kuin selkään nylkyttämistä. Tosi kivaa, että Konsti saa kaiffareita.

Linnunlaulun koirapuistossa

Ihottumaa

Konstilla on ihottumaa nivustaipeessa ja korvassa. Odotin, jos se nivusen punainen läikkä olisi ollut joku nirhauma, mutta tänään huomasin myös toisessa korvassa punaisen läikän. Harmillinen juttu, yritän nyt miettiä, mitä kaikkea Konsti on viime päivinä syönyt. Uusia asioita lautasella alkuviikosta oli broilerin maksa ja kivipiirat. Lisäksi oon syöttänyt Oscarin kananamuja leikeissä ja lenkillä. Jätän namit ainakin nyt hetkeksi pois. Toivottavasti ei mitään pahempaa, ahdistuneena luin aamulla jo atooppisesta ihottumasta, joka puhkeaa koirilla usein puolen vuoden iässä. Uh..

Tuunari

Luulin hetken aikaa, että kesä on ovella. Ostin kätevät mintunvihreät kesätennaritkin (oikeastihan se raha olisi pitänyt käyttää lenkkeilykenkiin) kävelyjä varten. Viidentoista asteen pakkasaamujen myötä palasin kiltisti kalsarilaatikolle. Siellä odotti ylläri, pikkukoo oli nimittäin ollut sitä mieltä, että mun tyylin tulisi olla vähän enemmän punk ja vähemmän mummo. Nyt on sit enää yhdet ehjät pitkikset, lopuissa on isoja reikiä enemmän kuin kaksi. Valitettavasti en tähän nyt postaa kuvamateriaalia pöksyistä, ennemmin tästä ketkusta katseesta. Eihän sille voinut suuttua. 

Hähhähhää, meizi osaa.

Chillailupaikka

Vaihdoin viikko sitten järjestystä, kyllästyin asunnossa vallinneeseen ghettosisustukseen seinään teipattuine antennijohtoineen. Sohvan uusi sijainti on ollut erityisen mieluinen Konstalekselle. Siitä näkee kaikkialle, erityisesti ruokapöydälle.

Hei, chillaillaan. 

Koirapuistoon!

Käytiin Konstin kanssa ensimmäistä kertaa koirapuistossa. Päädyin Linnunlaulun pikkukoirille tarkoitettuun puistoon, vaikka tässä lähempänäkin olisi koirapuisto. Linnunlaulu on kivalla paikalla ja ajattelin, että pienten koirien puolella voisi olla Konstin kokoluokalle vähän turvallisempaa seuraa.

Leikit meni niin ja näin, puistossa oli Konstin lisäksi vain yksi koira - vähän Konstia isompi, jota pentu taisi ärsyttää aika paljon. Konsti-kovapää ei kuitenkaan siitä ottanut nokkiinsa, vaan koitti roikkua kiinni kaikissa sopivissa käänteissä. Paitsi silloin, kun ei hakenut vauhtia omistajan jalkojen takaa. Mietin etukäteen, että mistä puhuisin muiden ihmisten kanssa puistossa - no puhuttiin siitä, miten mun pentu vaikuttaa tyhmänrohkealta. Oltiin puistossa tasan sen aikaa, mitä Konsti itse halusi ja lähdettiin heti pois, kun suunta oli kohti porttia. Ihan ok kokemus, jäin miettimään kuitenkin, että olisiko isompien koirien kanssa parempi opetella koirakieltä. Miskan kanssa Konsti toimi eri tavalla, nyt touhu oli aika uhmakasta. Joku hermoheikko terrieri voi olla Konstille melkoinen iso ylläri jossain vaiheessa.. pitää varmaan tsekata toi lähempi puistokin jossain vaiheessa.

Nyt sohvalla KUORSAA väsynyt pikkukoira.

Kuvia

Konsti se kasvaa porskuttaa. Pikku hauvavauva alkaa näyttää enemmän koiralta, katsoin tänään, että kuono on jotenkin pidentynyt. Uusi taito on pehmolelujen tyhjennys, nyt on vanua kaikkialla. Ja sisäsiisteys tuntuu etenevän, viikkoon ei ole tullut kakkaa enää sisälle - tämän uuden konstin otan ilolla vastaan. Tässä pari kuvaa Konstin viikosta:

Kumpi lelu ois kivempi...

Good morning!

Päikkärit, hah!

No pikkutirsat voidaan ottaa

Kiireitä

Töissä on ollut kiirettä ja se on heijastunut Konstinkin arkeen. Päivän nukkunutta pikkukoiraa tervehtii ovella puhkiväsynyt ihmisraato. Ollaan kuitenkin käyty kävelyillä ja harjoiteltu merkkiääntä. Pentukurssilla saatiin tosi hyvää palautetta, ohjaaja kehui Konstin seuraamista yhdeksi parhaista, mitä on nähnyt. Konsti on oppinut uuden tempun nimeltä "peukku", jossa namin saa tökkäämällä kirsulla peukaloon. Hyödyllistä ei ehkä, mutta hauskaa. Ja mainiointa oli, että tempun opetti Konstin lempikaveri Outi.

Uudet valjaat

Ostin Konstille uudet valjaat. Pinkit. Ne on hienot. Ja vielä vähän isot. 

Miska kävi kylässä

Miska ja Sanna kävivät eilen kyläilemässä, halusimme katsoa, miten koirat pärjäävät sisätiloissa. Tähän saakka kun on tavattu ainoastaan ulkosalla, jossa Miska on kohdellut Konstia pääosin etäisen ystävällisesti ja kärsivällisesti. Jatkossa olisi kuitenkin kiva mm. viedä koiria puolin ja toisin hoitoon, joten sisäsiedätys on aloitettava. Lisäksi Konsti kaipaa koirakontakteja oppiakseen koirien eleet ja viestit. Ja niitä Miska kyllä opetti hyvin tehokkaasti..

Keräsin kaikki lelut ja ruokakupit pois näkyviltä ja tulimme yhtämatkaa sisälle, jossa Konstin riemu repesi, kun sen idoli Miskakin tuli mukaan. Miska ei ollut ihan yhtä innoissaan sen ympärillä pomppivasta natiaisesta, kun takkiakaan ei meinattu saada pois ilman Konstin avustusta. Heti alussa Miska ärähti Konstille yhden kerran, jonka seurauksena Konsti oli selällään ja mielisteli Miskaa kaikintavoin.

Miskan pinserimainen leikkityyli irvistyksineen taas oli Konstille turhan jännittävää, Miskan rajunpuoleiset leikkikutsut aiheuttivat kauhunpiipitystä ja ihmisten selän taakse pakenemista. Miska puolestaan oli ihmeissään, että miksei se nyt leiki, kun kerrankin pyydän. Kaikki meni kuitenkin hyvin, Miska kävi jopa nuolemassa Konstin korvaa ja loppuillasta kaverit mahtuivat vierekkäin sohvalle nukkumaan. Tosin Konsti testasi vielä tilannetta yrittämällä kiivetä prinsessa-Miskan päälle sen nukkuessa viltin alla kauneusuniaan. Fail.




Luulen, että Miska on erittäin hyvä kaveri Konstille, se on tarpeeksi pitkäpinnainen, mutta antaa kuitenkin kuulua, kun mitta täyttyy. Ja Konsti alistuu Miskalle, mutta ei kuitenkaan pelkää sitä. Nykyisin sana "Miska" saan Konstin korvat heilumaan ja hännän pyörimään ympyrää. Hih.

Kehityksessä edellä?

Omnomnom!

Konsti on alkanut nostaa jalkaa ulkona. Viikko sitten teki sen ensimmäisen kerran, oli itsekin ihan hämillään koko asiasta. Nyt ulkona jo joka toinen pissa tulee reteästi jalkaa nostaen. Ja tänä aamuna oli jo melkein merkkailua muistuttavaa toimintaa, Konsti teki kolme pissaa lyhyen ajan sisällä, jalkaa nostaen sellaisille paikoille, johon muut koirat olivat aiemmin pissanneet. O'ou... Aion ensi eläinlääkärikeikalla kysyä kastroinnista. En ole aikeissa tehdä Konstilla pentuja ja luulen, että sen elämä kaupungissa tulee olemaan paljon helpompaa ilman turhia hormonimyrskyjä. Lisäksi luulen, että oma elämäni tulee olemaan helpompaa, jos leikkautan Konstin ajoissa. Konsti on myös aika macho, onneksi sillä on hyvä ja pitkämielinen koirakaveri Miska, joka opettaa mm. rauhoittavia signaaleja. Konsti on jo oppinut, että Miska tarkoittaa jotain superkivaa. Eilen mentiin Miskan ja Sannan kanssa lenkille ja sanoin Konstille, että "Miskakoira tulee". Konsti meni ihan sekaisin onnesta, vaikka Miskaa ei vielä näkynyt mailla halmeilla. Hauskaa, että se on oppinut uuden asian.

Ulkona on nyt niin paljon lunta, että ylikierroksilla olevaa koiranpentua saa hyvin väsytettyä hankitanssilla. Välillä olen nauranut ääneen, kun Konsti kulkee pomppimalla lumihangessa määrätietoisesti kohti ruusunmarjapuskaa. Ja muutakin ihmeellistä ulkona on nähty: lumiaura, oma heijastus auton kyljessä, hiihtäjä ja lumikola.

"Siis, kuka toi on? Toi komee tossa edessä?"

Konsti ja Sulo

"Lällällää, etpä saa mua kiinni!"

Käytiin tänään Hattulassa kummipojan syntymäpäivillä ja tapaamassa parivuotiasta Sulo-koiraa. Sulo on kuulemma muiden koirien mielestä usein turhan innokas ja siksi ärsyttävä. Eipä tiennyt Sulo, mikä riiviö sitä tänään tuli tapaamaan..

Tavattiin aluksi pihalla ja Sulo oli pääasiassa hämmentynyt sen ympärillä pyörivästä häkkäräisestä. Sisällä meno äityi jo niin vauhdikkaaksi, että Sulo olisi mieluusti tainnut ottaa aikalisän.Konstilla semmoinen ei käynyt mielessäkään.



Seuraavat neljä tuntia kuluivat pääasiassa Konstin juoksuttaessa Suloa ympäri taloa, välillä otettiin painimatsia (suurimman osan ajasta Konsti möyhysi Sulon niskassa). Loppupuolella Sulokin alkoi jo saada juonesta kiinni ja pisti Konstin pari kertaa kunnolla maahan. Leikki säilyi leikkinä kuitenkin koko ajan ja Konstikin heittäytyi välillä selälleen. Jos meno meni liian raisuksi, molemmat tekivät rauhoittavia eleitä tilanteen laukaisemiseksi. Ja sitten eiku menoks! Kotimatkan Konsti nukkui, samoin edelleen kotona. Taitaa olla rauhallinen ilta edessä...

Fat ass

Käytiin tänään ensimmäistä kertaa eläinlääkärissä, jossa Konstille annettiin rokotus. Eläinlääkäri oli ihana ja hyvin ystävällisesti moitti Konstia (omistajaa) pikkuisesta pulskuudesta.. Kylkiluut kuulemma jäävät rasvanahkan alle piiloon.. Haen huomenna keittiöpuntarin, jotta voin jatkossa punnita kunnolla Konstin ruokamäärät. Nythän olen ihan silmämääräisesti arvioinut annokset.

Barffista eläinlääkäri ei sanonut muuta kuin että vaarana voivat olla suolistotulehdukset ja salmonella kanasta sekä suolitukokset liian isoista luunpaloista. Jäin vielä miettimään, että pitää tarkemmin googlailla oireista, tähän saakka kaikki on sujunut kuitenkin hyvin ja kasvu ei ainakaan ole ruuasta heikentynyt. Painoa Konstilla on 4 kg, sen kyllä huomaa kantaessa, että painoa on tullut tuplat kuukaudessa. Silmät, korvat, pallit ja purenta kunnossa, pikkuisen käytöstavoissa harjoittelua.

Eläinlääkäri leikkasi Konstin kynnet pyynnöstäni ja osui myös verisuoneen. Nyt ainakin selvisi se, että Konstin kynsiä ei tarvitse leikata kauheasti, vaan ne ovat luonnostaan pitkät. Mutta kolme peräkkäistä kynsien leikkuuta ja aina verenvuotoa, ei kovin hyvä juttu. Saa nähdä, millaiseksi taistoksi tämä homma vielä kehittyy. Konsti onnistui kuitenkin näyttämään niin surkealta, että sai pulskuudestaan huolimatta lääkäriltä muutaman namipalan lohdutukseksi. Kuukauden päästä uudet rokotukset, sitten voidaankin alkaa treffailla enemmän muita koiria.

"En oo pulska, en varmasti oo! Hyvinmuodostunut"
 

Kiireinen viikko

Konstin viikko on ollut tapahtumarikas, ehkä turhankin, sillä kotona on purtu sohvaa ja antenninjohto. Onneksi suu ja hampaisto on niin pieni, ettei pahempia tuhoja kuitenkaan ole tullut. Konsti on oppinut viikon sisään silpomaan pehmoleluja ja nousemaan erilaisia tasoja vasten. Viimeksi mainitusta olen hieman huolissani, tavaroiden piilottelulle sopivat tasot alkavat pian olla vähissä.

Viime sunnuntaina käytiin katsomassa Konstin emoa Sagaa Lauttasaaressa. Saga osoitti "äidinrakkauttaan" kurmottamalla Konstia oikein olan takaa aluksi (itse ajattelin, että Saga lähinnä yritti ajaa tissiapajille saapunutta rääpälettä mahdollisimman kauas). Ulkona Saga yritti alistaa Konstia monta kertaa, mutta ei pikkuretales suostunut alistumaan. Vasta sisätiloissa Konsti meni selälleen, tosin Saga taisi itse mennä ensin.. Loppuaika sujui kuitenkin tosi hyvin leikkiessä ja Sagan nappuloita rouskutellessa. Sain myös kuulla Konstin veljen Unon kuulumisia, aika samanlaisia kovapäitä taitavat molemmat olla. Ei ole helppoa Unonkaan kynsienleikkaaminen..

Sagan omistaja kirjoittaa blogia, josta löytyy muutama video Konstin ja Sagan treffeistä.

Tiistaina aloitettiin pentukurssi, jossa on meidän lisäksi vain yksi toinen pentu omistajineen. Bella-pentu oli Konstia huomattavasti isompi ja kurssikerran lopuksi vietetty leikkihetki meni pääasiassa Konstin pakoillessa tuolin alla. Ensimmäinen kurssikerta oli lähinnä paikkaan tutustumista ja koiran ja omistajan suhteen luomiseen keskittyvää kehumista. Nyt sit vaan kovasti harjoittelua, että kehtaa mennä ensi viikolla.

Konsti ja Lumiukon jääneet

Keskiviikkona vein Konstin töihin, koska olin menossa illalla teatteriin. Teatterin jälkeen illalla Konsti oli ihan kauhea riiviö ja kovapää. Torstaina yksinolo kotona ei ollut sujunut niin hyvin kuin aiemmin ja se johtuu varmasti liiasta aktiviteetista alkuviikosta. Pikkukoira stressaantuu helposti ja se vie ylikierroksille. Mietin, etten enää vie Konstia töihin, vaan pyrin siihen, että yksinolosta kotona tulee rutiinia. Onneksi nyt on viikonloppu ja voidaan olla ihan rauhassa. Tosin se antennijohto on syöty, onkohan se vihje Konstilta, että pitäis lukea vähän enemmän Kaimiota..

Kasvaa ja kehittyy

Konsti ollut minulla nyt kuukauden ja hurjasti se on kasvanut. Pentupanta alkaa kiristää, en enää pidä sitä sisällä ollenkaan. Tänään laitoin valjaat kokeeksi, kun mentiin aamulla ulos ja taitaa olla aika siirtyä niiden käyttöön. Mukavampaa muutenkin, kun paine ei kohdistu kaulaan jos ja kun tulee kiire juosta hirmu vauhtia jonkun hajun, kepin, roskan, oksan tms. perään. Konsti osoittaa jonkin verran kritiikkiä valjaisiin, hihna nimittäin tulee nyt tosi oudosti kaukaa niskan takaa ja näköjään häiritsee pikku-ukon puuhasteluja. Koska hihna näköpiirissä = pakko purra.

Jalkojen pituuden kasvun tajusin ensimmäisen kerran, kun puin talvipalttoota päälle ja huomasin, ettei helmoja tarvitse enää taitella kierroksille. Ulkona voidaan kävellä eteenpäin, käydään lähipuistoissa ja toisinaan jäällä. Ruuan kanssa on mennyt hyvin, nauta vaikuttaa aiheuttavan mahavaivoja, mutta kaikki muu maistuu ja maha toimii. Selvisin säikähdyksellä myös kokonaisen kanankaulan nielemisestä..

Henkistäkin kehitystä on tapahtunut, Konsti pystyy olemaan muutaman tunnin yksin kotona, kokonaista työpäivää en vielä ole kokeillut. Luulen, että se saattaa olla liikaa, onneksi mulla on työ, jossa pystyn jonkinverran järjestelemään aikatauluja. Lisäksi muutama temppu onnistuu ja on mahtavaa huomata, miten nopeasti pentu oppii asioita. Tosin myös niitä huonoja.. Ärsyttävin tapa Konstilla on varpaiden ja nilkkojen pureminen leikkimismielessä. On aika vaikeaa olla huomioimatta huonoa käytöstä, jos jalkapöytään pureutuu naskalirivi. Muutenkin söpö koiranpentu on toisinaan aikamoinen riiviö, oraalivaihe on pahasti päällä ja naskalit iskeytyy kaikkeen mihin vain ylettyy. Auts.

Luomu Cremlin

Miskan kanssa jäällä

Iso ja pieni 

Pakkasta on riittänyt monta viikkoa, parasta kylmässä taitaa olla meren jäätyminen. Jäällä voi pitää Konstia irti huoletta ja harjoitella luoksetuloja. Jos vastaan tulee muita koiria tai pyöräilijä (kyllä vain, talvipyöräilyä sanan varsinaisessa merkityksessä), voidaan helposti vaihtaa suuntaa. 

Ollaan muutaman kerran treffattu Miska-koiraa Tokoinrannan jäällä, Miska kuulemma jo tunnistaa Konsti-nimen. Konsti ei ihan vielä ole tajunnut samaa, mutta häntä kyllä pyörii ympyrää, kun Miska tulee. Kohtaamisten käsikirjoitus noudattaa samaa kaavaa, Konsti pomppii Miskan ympärillä ja Miska nostaa kuonoa korkeammalle. Viime kerralla Konsti taisi oppia myös sen, että on parempi olla kauempana, kun ison koiran jalka nousee.. 

Kivaa, että Konstilla on koirakontakti, huomenna mennää tapaamaan Lauttasaareen Sagaa, Konstin emoa. Kiinnostavaa nähdä, miten Konsti reagoi, tunnistaakohan se Sagan?

Konsti ulkoilee

Konstin kanssa voi jo käydä pikku kävelyillä, pentu kulkee reippaasti häntä pystyssä ja nenä maassa.  Ollaan ulkoiltu säiden mukaan lähipuistikoissa. Ihan suoraan kodin edessä on sopivankokoinen puistikko, jossa ei tammikuussa istu ketään piknikillä (dokailemassa sipsipussin kanssa). Olen kaivannut lenkkeilyä, ihan vielä ei olla niin pitkällä, mutta jo pelkkä ulkoilu koiran kanssa on tuntunut luksukselta.

Konstin ajatukset lienevät aika yksinkertaisia, jotenkin näin ne varmasti menevät: keppi, oksa, ruusunmarjapuska, roskat, kivet: suuhun! Toiset koirat, ihmiset, pissamerkit, linnut: oho, mieletöntä, vautsivau! Lastenvaunut, pitkät miehet, uusi katu, tuulenpuuska, autot: huihuihui. Porkkana lumiukon nenässä, pahvilaatikko maassa, ärsyttävä hihna, hihnan päässä hidastelija: haukun!

Jaha, kotiin, tästä juoksen täysillä - oho, oma heijastus lasissa, pakoon!

Torkkelinmäen pikkukunkku

Yksinoloa

Konstin oma yksiö

Voihan huono omatunto ja kalvava syyllisyys. Konsti oli maanantaina ensimmäisen kerran yksin pidemmän ajan (neljä tuntia suunnilleen), kun jouduin palaamaan töihin hauvalomalta. Tajusin jo lähtiessä, että kuvio ei mennyt niinkuin Kaimiolla: kotiin ei jäänyt erityisen rentoutunut koira ja ovesta ei poistunut rentoutunut omistaja. Oma syy, olisi pitänyt herätä ainakin tuntia aikaisemmin. Tämä taisi vaikuttaa siihen, että puolenpäivän aikaan etäilemään palatessani vastassa oli erittäin huolestunut ja hätääntynyt pikkukoira. Tiistaina roudasin Konstin töihin ja eilen ihana Malin tuli Konstin seuraksi päivän ajaksi. Tänään oli taas pakko jättää koira kotiin, sillä töissä oli edessä työhaastatteluja, eikä sinne oikein voi ottaa koiranpentua. (Vaikka toki voisi testata hakijan paineensietokykyä ja keskittymistä, jos haastattelun aikana lahkeessa roikkuu leikkiin valmis riiviö..)

Yksinolo meni tänään huomattavasti maanantaita paremmin, ainakin Konstin olemuksen perusteella ja myös herkkupiilot (esim. kalkkunaa kananmunakennossa) oli tuhottu poissaollessani. Luulen, että yksinolon paremman sujumisen takana oli yksinkertaisesti se, ettei minulla ollut kiire aamulla. Tein töitä etänä aamupäivän, ehdin puuhastella Konstin kanssa sopivasti ja käydä ulkonakin kaksi kertaa. Vähän ennen lähtöä koira oli jo valmista kauraa päiväunille. En kuitenkaan antanut Konstin nukahtaa ennen lähtöäni, ettei se herää yksinoloon. Ja niin, jätin myös klassisen musiikin nettiradion päälle. Ehkä se oikeasti auttaa? Viikonloppuna tiedossa on yksinoloharjoittelua, myös Konstin kasvattaja oli kirjoittanut aiheesta omaan blogiinsa: http://nybygards.blogspot.fi/

Nyt kun vielä itse tottuisi tähän koiranomistajan jatkuvaan syyllisyyden tunteeseen..

Setämies Miska

Konstilla on ollut vaiheikas päivä, huippuna Miska-koiran tapaaminen ensimmäistä kertaa. Ylipäänsä ensimmäinen tapaaminen toisen koiran kanssa kasvattajalta lähdön jälkeen. Harmillisesti kohtaamisesta ei ole kuvia, mutta tapaaminen sujui mukavasti. Konsti mielisteli minkä ehti, Miska oli tosi rauhallinen ja ystävällinen, varsinainen setämies. Pentu kiinnosti noin kolme minuuttia, jonka jälkeen muhun luotiin katseita "et oo tosissas ja kai noi namit on kuitenkin mulle?"

Konstikin käyttäytyi ihan kohtuullisen hienosti. Käytiin ensin Rytmissä kahvilla, jonne Konsti kymmenen minuutin jälkeen nukahti. Miska haisteli ja tuijotti Konstia, joka veteli hirsiä kaikessa rauhassa melkein koko kahvittelun ajan, voin siis toistekin paeta yksiön seiniä ihmisten ilmoille. Käytiin ratikalla vielä Senaatintorilla katsomassa Lux Helsinkiä. Pimeä tori äänimaisemineen oli pikkuisen pelottava molemmille koirille, joten ei kovin kauaa siellä viihdytty. Paluumatkalla Miska oli jo selkeästi kyllästynyt Konstiin, joka puolestaan olisi pikkuhiljaa lämmennyt ison koiran leikkikaveriksi. Ehkä joskus toiste (viiden vuoden päästä), sanoi Miska ja lähti kohti omaa ruokakuppiaan.

Tätä kaikkea tänään ensimmäistä kertaa:

• Yksin kotona työpäivän aikana (3,5 h): ei mennyt kovin putkeen, vastassa etäilemään tulijaa oli todella huolestunut koira. 
• Talvitakki päällä ulkona: tää meni yksinoloa paremmin, vaikka takki on vielä turhan iso
• Miskan tapaaminen: parasta koko päivässä Konstin mielestä
• Baarikäyttäytyminen: superplus
• Naudanmahaa iltapalaksi: nam!

Nyt sängyllä makaa ketarat ojossa aika väsynyt pikkukoira. Iltahepulia odotellessa..

Pakastin täynnä lihaa ja sisäelimiä

Ostin Murren murkinasta tänään ruokaa ja takin, jälkimmäinen on kyllä ihan liian iso - toivotaan, että ruoka saa koiran pian kasvamaan takin mittoihin.

Sain paljon neuvoja myyjältä ja ostin kerralla pakastimen täyteen ruokaa. Kaksi pussia jauhettua kalkkunaa ilman luuta (1,5 kg/pussi), kaksi pötköä broilerin siipiä jauhettuna, kana-kasvisseosta kaksi pötköä, broilerin sisäelinseosta kaksi pötköä. Lisäksi iso pussi broilerin kauloja, pennuille tarjoitettua öljyseosta ja c-vitamiinilisää. Nyt on ruokaa, tosin sitä meneekin, koska pennulle pitäisi tarjota 10% sen painosta ruokaa päivässä. Konsti painaa nyt 2,1 kg, eli 200g / päivä on ruuantarve. Jäin ainoastaan miettimään, että tuleehan tuossa tarpeeksi rasvaa, ehkä se öljyseos takaa rasvansaannin.

Nyt varmaan pitäisi hankkia joku minikirves, jolla noita ruokia (etenkin broilerin kaulat) saa pilkottua pienempiin osiin.. Ja huomasin, että Murren murkinasta saa myös luomuporsaan lihaa ja luita. Ja poroa toki. Täytyy odottaa ja toivoa, että myöhemmin ne myös kelpaisivat Konstille.

Kyläreissuilla

Viikon kotoilun jälkeen tuntuu, että yksiön seinät olis jotenkin siirtyneet lähemmäksi. Mökkihöperyyttä purkaakseni kutsuin eilen itseni kylään Malinin luo. Jo kotikulmilla ensimmäinen vastaantulija pysähtyi tuituilemaan Konstin nähtyään. Kun kerroin, että tarpeet tulee ulos ja sisälläkin vain merkityille paikoille, oli tämä vastaantulija todella hämmästynyt ja kutsuikin Konstia koirien einsteiniksi. Sivukirjaston kohdalla jouduin seuraavan kerran pysähtymään, kun kaksi naista halusi leperrellä pennulle. Tunnen oloni jotenkin pikkuisen kiusaantuneeksi näissä tilanteissa. Mutta toisaalta onhan se hauskaakin, että ihmiset ottaa kontaktia ja on niin innoissaan koiranpennusta.

Malinin luona meni ihan hyvin, etenkin keittiön matto tuntui kiinnostavan. Vierailtiin sen verran, että uni tuli koiralle ja hetken torkkujen jälkeen lähdettiin takaisin kotiin. Nyt käveltiin puolet matkasta ja loppumatkan kannoin Konstia. Paluumatkalla törmättiin ensimmäiseen vastaantulijaan ja vaihdettiin vielä parit sanat. Ihan kivaa, että kulmilla asuu koiraihmisiä.

Tänään päätin, että on aika tutustua isoon maailmaan ja lähdettiin Outin ja Mikon luokse Käpylään. Ensin käytiin ärrällä lataamassa matkakorttia, sitten mentiin Kurviin odottamaan bussia. Kurvissa oli aika pelottavaa, kun busseja menee siitä jatkuvasti ohi, mutta huomio hämääntyi, kun näin tutun siinä kulmilla. Ja taas jostain takavasemmalta syöksyi nainen silittelemään sylissäni olevaan Konstia, onneksi bussi tuli samantien ja päästiin sisälle. Bussissa Konsti oli tosi rauhallisesti, vähän se tärisi jännityksestä kuitenkin. Outin ja Mikon luona meno yltyi aika reippaaksi ja taas matto kiinnosti muita asioita enemmän. Ärsyttävä tapa, toivottavasti ei muutu pahemmaksi. Jätin Konstin kyläilemään ja menin itse Murren murkinaan shoppailemaan koiralle ruokaa. Hoidossa olo sujui hyvin, oli löytynyt lopulta kenkähyllystä nukkumasta nenä haisevimmassa kesäkengässä. Tuntui varmaan ihanan tutulta hajulta.. Bussimatkalla takaisin Konsti tärisi paljon vähemmän ja nukkui puolet matkasta, eli kyllä se maailma tästä pienenee.

Opittua so far

Konsti vaikuttaa tosi reippaalta ja rohkealta koiralta. Sunnuntaina tuli täyteen kahdeksan viikkoa ja sen kunniaksi opetin Konstin istumaan. Olin aidosti hämmästynyt, miten nopeasti viesti meni perille. Ehkä kymmenen toistoa ja nyt koira istuu, kun käsken. Pyydän istumaan aina ennen ruokaa ja myös jos annan lelun. Tähän mennessä sujunut aika hyvin.

Valjaiden osalta harjoitellaan Kaimion oppien mukaisesti pujottamaan päätä sisään ja sekin sujuu jo aika hyvin. Aluksi pitää vähän pureskella valjaita, mutta nopeasti sekin unohtuu. Mulla taitaa olla ahne koira. :) Seuraavaksi vuorossa irti-komento, joka on varmasti tulevaisuudessa tosi tärkeä. Maasta menee suuhun kaikki mikä irti lähtee, lisäksi housunlahkeissa roikkuminen on vähän rasittavaa. Luoksetuloa ja yksinolemista harjoitellaan myös, sain eilen vihdoin paikoilleen välioven. Viikon päästä pitää mennä töihin ja siihen mennessä olisi hyvä oppia yksinolemista.

Aloitin muuten tänään barffauksen, Konstin silmät vuotaa ja haluan tietää, liittyykö se tuohon nappulaan. Lisäksi koiran henki haisee ihan kauhealle, jospa sekin parantuisi ruokavaliota vaihtaessa. Aloitin jauhetulla kalkkunalla, jossa on mukana luuta. Seurataan, miten maha kestää. Konsti on myös oppinut yhteyden jääkaapin ja ruokakupin välillä. Fiksu tyyppi.

Ulkomaailman haasteet

Tässä viime päivinä olen tajunnut, miksi ihmiset usein ottavat koiran kesää vasten. Hain Konstin torstaina ja tähän mennessä pisin ulkoilu tehtiin juuri äsken - kierrettiin kortteli. Ulkona tuulee, sataa vettä ja kadut on sekä liukkaita että täynnä pikkukoiran kokoisia vesikuoppia. Olin ajatellut mennä uuden vuoden kunniaksi ratikka-ajelulle, mutta 50 metrin tepastelun jälkeen totesin, että ei vielä tänään. Hankalaa on sekin, ettei Konstilla ole mitään takkia suojaksi säätä vastaan, yritin eilen etsiä keskustasta kolmesta kaupasta tuloksetta. Stokkan lemmikkiosasto oli siirretty Argoshallin viereen ja vaikutti entistä isommalta. Harmi vain, että puolet vaatteista oli tehty lähinnä koiran koristelutarkoituksiin ja hintaa jollain pikku neuleella oli reilut 50 euroa.

Mutta positiivista ulkoiluun liittyen on se, että Konstaapeli ottaa jo reippaita askelia mun edellä, jos mennään tuttua polkua. Ja hihnan pureskelu unohtuu ulkona, kun on niin paljon kaikkea muuta. Sisällä lempileikki on mm. maahanlasketun hihnan juoksuttaminen vauhdilla pesään eli sängylle. Sieltä lenkille pyytelijää tuijottaa napittava silmäpari tyytyväisenä saaliiseensa.