Musti tuli kotiin ja sai uuden nimen

Tänään oli vihdoin se kummallinen ja odotettu päivä, kun sain hakea koiranpennun kotiin. Vaikka olin koko joulukuun miettinyt mitä kaikkea koiranpentua varten pitäisi kotona tehdä, sain lopulta lähinnä levitettyä muutaman sanomalehden palasen lattialle. Olin toki ennen joulua siivonnut asunnosta pikkutavarat lattioilta ja nostanut arvokkaita asioita pennun ulottumattomiin. Silti aamulla tuntui, etten ole mitenkään valmistautunut pennun saapumiseen. Mielessä kävi myös ajatus, että onkohan tämä nyt erityisen järkevää..

Menomatkalla jännitti aika paljon, mutta samalla koko asia tuntui tosi epätodelliselta. Oikeastaan vasta, kun näin pennut kasvattajan luona Inkoossa, tajusin, että tosiaan - yksi noista lähtee mun mukaan. Olin viikkoa aiemmin valinnut oman pentuni ja siellä se lyllersi muiden perässä pureskelemaan vieraiden varpaita. Juotiin ihan rauhassa kahvia, käytiin sopimukset läpi ja kun kasvattaja kysyi fiiliksiä, osasin vastata ainoastaan, että aika hämmentyneet. Lopulta lähdettiin paluumatkalle, pennun alkumatka meni hyöriessä ja pyöriessä, takin naruja ja turvavyötä pureksiessa, kunnes sit tuli väsy ja silmät aukesivat seuraavan kerran vasta Hakaniemessä.

Nyt ollaan oltu kotona ja mustista on tullut Konsti. Aluksi Konstia hirvitti ihan kaikki. Vaikka nälkä kurni kovasti, niin ruokaa uskalsi syödä vain hetken kerrallaan ja sit piti päästä syliin. Pikkuhiljaa meno kuitenkin reipastuu, kumisammakko on lempilelu ja jo muutama vaativa (tanskalais-ruotsalaisille pihakoirille tyypillinen?) narina on jo kuultu. Tästä se lähtee.

Onkohan tämä nyt harkittua?

Milloin koiranhankinta on loppuun saakka harkittu prosessi? Mietin tätä, kun koiranhankintaa kommentoineet ystäväni vuorollaan kysyivät, että olenhan nyt varmasti harkinnut asiaa kunnolla.

Vuonna 2005 aloin ensimmäisen kerran vakavasti harkita koiran ottamista. Selvitin koirakirjoista erilaisia kaupunkiolosuhteisiin sopivia rotuja, mitä koiran kanssa on syytä ottaa huomioon ja mitä kaikkea sen kanssa voi harrastaa. Koira jäi kuitenkin silloin ottamatta. Valmistuin yliopistosta, tuli ero pitkästä suhteesta ja muutin yksiöön, jonka vuokrasopimuksessa kiellettiin eläimet ehdottomasti. 

Keväällä 2009 muutin ensimmäistä kertaa vuokra-asuntoon, jonka omistajien kanssa sain neuvoteltua luvan koiralle. Silloinen asuinkumppanini ei kuitenkaan ollut erityisen innoissaan koirasta ja jouduin miettimään, mitä se käytännössä tarkoittaa, jos kahden kotitaloudessa vain toinen ottaa vastuun eläimestä. Muutin kuitenkin jo samana syksynä väliaikaisesti Tampereelle, joten koiranhankintaa piti lykätä. 

Seuraava keväänä asuin yksin Helsingissä ja pääosa nettisurffailuistani kohdistui erilaisten löytökoirien sivustoille. Olisin saanutkin Espanjasta kaksi koiraa, mutta en halunnut niitä, koska mielestäni yhdistys olisi antanut ne minulle turhan kevyesti. Lisäksi koirat olivat lyhytkuonoisia tylppänokkia, joita vastustan mm. hengitysvaikeuksien vuoksi. Vaikka kyse oli löytökoirista, en halunnut itselleni ottaa sellaisia. Turhamaista, mutta ajatus niiden lenkkeilyttämisestä ei innostanut. 

Tutustuin samana keväänä Sannaan ja Miska-koiraan, pinseriin, josta tuli tiivis osa elämääni seuraavien vuosien ajaksi. Miska on mahtava esimerkki siitä, mitä pitkäjänteinen koulutus ja luottamukseen perustuva suhde omistajaan saavat aikaan. Asuin Miskan kanssa 1,5 vuotta ja opin kaikenlaista koiranomistajan arjesta: suoraan kotiin töistä, muista ostaa ruokaa, uutenavuotena ei bailata, vesisade on haaste, pimeys on haaste. Samalla opin kuitenkin myös kaikkein tärkeimmät: läheisyys on ihanaa, temppuilu on kivaa, metsässä on kivaa, ulkoilu tekee hyvää, säännöllisyys tekee hyvää. 

Muutin omaan asuntoon kuukausi sitten ja tajusin välittömästi, että elämä ilman koiraa on todella tyhjää. Laskin harkinneeni koiranhankintaa seitsemän vuotta ja harjoitelleeni elämistä koiran kanssa 2,5 vuotta, yhteenlaskun tuloksena otin yhteyttä kenneliin. Viikko sitten kävin katsomassa pientä pentua, jonka kasvattaja lähetti minut vielä kerran kotiin harkitsemaan. Harkitsin kaksi päivää ja ilmoitin olevani valmis. Harkinta-aika on päättynyt, Musti tulee taloon. Jes.