Kävin työmatkalla Tukholmassa ja Konstilla oli sillä aikaa muutama lapsenvahti. Kaikki oli sujunut hyvin - itse asiassa luulen, että hoitajat olivat pitäneet koirulle enemmän seuraa ja tarjonneet huvituksia kuin mitä normaalisti arkisin itse työpäivän jälkeen jaksan. Sain mm. viestejä, joissa kerrottiin piiiiiitkistä lenkeistä Töölönlahdella, päiväunista sohvalla, erinäisistä koirapuistovierailuista ja kaikista herkuista ja namipiiloista.
Hetkellisesti meinasin ahdistua, kun istuin Arlandassa ja koneen lähtö viivästyi teknisen vian vuoksi pari tuntia. Onneksi ystävä kiiruhti Konstin luokse ja kotiin reissussa rähjääntynyttä mamia oli vastassa tyytyväinen pikkukoira ja kupillinen teetä. Reissuilijaa kaikki viestit ja kuvat ilahduttivat kovasti, en hetkeäkään huolehtinut Konstin puolesta. (Pakko kuitenkin tunnustaa: olin poissa vajaan kaksi vuorokautta ja minulla oli ikävä Konstia. Tähän on tultu.)
Hih...tuttu tunne=)
VastaaPoista:-)
VastaaPoistaMulla on edelleenkin Sagaa ikävä vaikka olisin vaan vaikka yön pois kotoota..